Vastasyntyneiden kuvaaminen on todella haastavaa, mutta
samalla mielettömän palkitsevaa ja ihanaa. Ja mikä voisikaan olla ihanampaa ja
kiitollisempaa kuin kuvata omaa vastasyntynyttä lasta. Vauva ei koskaan
muulloin tule olemaan niin pieni, niin kippurassa ja niin uninen kuin
ensimmäisinä viikkoinaan maailmassa. On vaikea kuvitella, että vastasyntyneen
ainutlaatuisuuden voisi unohtaa, mutta unideprivaatiossa, hormonien sumuisessa
myllerryksessä noista parista ensimmäisestä vauvantuoksuisesta viikosta jää
hämäriä muistikuvia (jos niitäkään...).
Suuri kiitos rakkaalle miehelleni, joka toimi
kärsivällisenä assistenttina, jotta saimme ikuistettua muutamia otoksia omasta
vastasyntyneestä pojastamme.
Photographing newborns is extremely challenging, but at
the same time incredibly rewarding and wonderful. And what could be more
wonderful and thankful than photographing your own newborn child. A baby will
never again be so small, so curled up and sleep so much as during its first
weeks in the world. It is hard to imagine that one could forget the uniqueness
of a newborn. However, in the stupor of sleep-deprivation and swirling commotion
of hormones during those first baby-steeped weeks some vague memories remain (if
even those…).
A big thanks to my beloved husband, whose expertise as a
patient photographer’s assistant enabled us to forever document those precious
moments with our newborn son.
